Kuka Tomi?

Synnyin vuonna 1969 Imatralla, mutta siellä en asunut kuin vuoden verran. Lapsuuteni asuin Turussa, Helsingissä ja Espoossa.

Koulut kävin musiikin siivittämänä Raisiossa, kasvoin keskimittaiseksi ja sopusuhtaiseksi. Ja varsinaissuomalaiseksi. 

Pian lukion jälkeen muutin Turkuun. Keskityin parin vuoden ajan soittohommiin, ja vuonna 1990 aloitin musiikkitieteen opinnot Turun Yliopistossa. 1996 muutin Jyväskylään opiskelemaan musiikkikasvatusta, ja veri veti takaisin Turkuun vuonna 1998.
 
Minulla on kolme jo aikuiseksi ehtinyttä poikaa, vaimo ja kaksi siperiankissaa. Uusperheessämme lapsia on kuusi. 

Nukun niin paljon kuin mahdollista. Nukun aamulla pitkään ja iltapäivällä otan päiväunet, en kovin pitkät mutta sellaiset sopivat. Puoli tuntia tai kaksikymmentä minuuttia, kolme varttia jos on erityinen syy ja väsymys. Päiväunien ottaminen on pelkästään järkevää, koska kokonainen päivä on ihmiselle liian pitkä aika pysyä skarppina. Päiväunien ansiosta en käy puoliteholla koskaan. 

Monipuolisuus

Parasta elämässä on monipuolisuus. Ettei jää tekemään sitä, mitä ennenkin on tehnyt. Musiikinopettajan työ on hyvä työ, koska tunneilla voi tehdä monenlaisia asioita. Mutta se ei tietenkään riitä, pitää puuhastella muutakin. 

Lenkkeilyn aloitin parikymppisenä, enkä vielä ole lopettanut. Hiihto tuli mukaan nelikymppisenä, kun ymmärsin ettei ole pakko hiihtää täysillä ja veren maku suussa niin kuin koulussa annettiin ymmärtää. Steppaamisen aloitin kun näin klarinetisti Kari Kriikun steppaavan sinfoniaorkesterin edessä. 

Liikkumistakin paremmin flow-tilaan pääsee luovien harrastusten parissa. Säveltäminen oli pitkään ykkösjuttu, mutta pikku hiljaa kirjoittaminen on mennyt sen rinnalle ja ohi. Säveltämisen ongelma on, että jos haluaa tehdä kunnianhimoista musiikkia, sitä ei juuri kukaan jaksa kuunnella. Kirjallisuudessa korkea ja matala voivat mainiosti elää rinnakkain, taide ja viihde eivät sulje toisiaan pois samalla tavalla kuin musiikissa.